Eeron kuulumisia lokakuulta

Hei,
Olen nyt viettänyt Floridan auringon alla kolmisen kuukautta, mutta en vieläkään ole kyllästynyt lämpöön, vaan oikeastaan päinvastoin. Kun muutaman päivän ajaksi ilma viileni alle 20 asteeseen Celsiusta, oikein pelästyin, että nytkö se talvi tulee tännekin, mutta niin ei onneksi vielä päässyt tapahtumaan. Lokakuu oli minulla melko kiireinen kuukausi, esimerkiksi vietin lokakuun neljästä viikonlopusta peräti yhden kotona, kolme muuta olin jossakin muualla. Koulu on edelleen mielestäni helppoa ja sujuu hyvin, vaikkakin työmäärä tuntuu kasvavan koko ajan. Koulun ensimmäinen neljännes on ohi ja saavutin suoran A-linjan todistukseeni (paras mahdollinen). Koulusta on alkanut tulla läksyjä ihan eri tavalla kuin alkulukukaudesta, niihin saa käytettyä helposti parikin tuntia päivässä. Kokeita täällä on useammin kuin Suomessa, jokaisesta aineesta on koe kerran viikossa tai kahdessa. Kaikissa muissa aineissa kokeet ovat melko helppoja, mutta pianonsoiton ja englannin kokeita varten täytyy harjoitella kunnolla.
Vietin lokakuun ensimmäisen viikonlopun St. Augustinessa piirini muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Viikonloppu oli ahdettu täyteen ohjelmaan, mutta oli todella mukavaa olla muiden vaihtareiden kanssa. Vierailimme kaikissa tärkeimmissä paikallisissa nähtävyyksissä ja vietimme aikaa yhdessä. Lisäksi Rotary-hengen mukaisesti teimme jotakin hyvää yhteisölle ja järjestimme siivoustapahtuman rannalla.
En normaalisti vietä aikaani muiden vaihtareiden kanssa yhteisten kokoontumisten lisäksi, koska lähimmät asuvat lähes tunnin ajomatkan päässä (olen aivan piirini pohjoisimmassa kolkassa). Se on sinänsä hyvä asia, koska sen seurauksena minun on ”pakko” olla amerikkalaisten kanssa ja sitä kautta sulautua kulttuuriin. Toisaalta olisi mukava viettää aikaa muiden vaihtareidenkin kanssa, mutta näenhän minä heitä yleensä ainakin kerran kuukaudessa.
Toisena viikonloppuna hostäitini lehti Pensacolaan lentokouluun (laivaston järjestämä simulaattoritapahtuma), olisin itsekin halunnut mennä, mutta en valitettavasti voinut, koska vaatimuksena oli täysi-ikäisyys sekä Yhdysvaltain kansalaisuus. Vietin viikonlopun ja seuraavan viikon alun yhden Rotary-klubiini kuuluvan miehen perheen luona. Hänellä on minua vuotta nuorempi poika, jonka kanssa vietimme viikonlopun pelaten XBOXilla, uiden ja koripalloa pelaillen.
Seuraavalla viikolla yksi kaverini, Kendall, kysyi, että haluaisinko lähteä tulevana viikonloppuna hänen ja hänen äitinsä ja isänsä kanssa Halloween Horror Nights-tapahtumaan. He tulevat todennäköisesti olemaan kolmas isäntäperheeni, mutta odottavat edelleen jonkinnäköisen Yhdysvaltain ulkoministeriön testin tuloksien tuloa (täällä suuri osa asioista sisältää Suomeakin enemmän byrokratiaa). Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella mukava, olimme Orlandossa perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina suuntasimme Orlandoon heti koulun jälkeen ja menimme Disneyworldin Magical Kingdomin Mikki Hiiren Ei-Niin-Pelottava Halloween-tapahtumaan. Disneyworld on juuri sitä mitä he mainoslauseissaan mainostavat: ”Paikka, jossa unelmat muuttuvat todellisuudeksi.”
Lauantaina vietimme aamu- ja iltapäivän EPCOT-puistossa ruoka- ja viinifestivaaleilla, jossa oli mahdollista ostaa ruokia ja tavaroita ympäri maailmaa, löysin jopa jotain suomalaista, sillä Norjan paviljongissa oli Fazerin sinistä suklaata, mutta hinta oli reilu kymmenen euroa, joten jätin suosiolla ostamatta.  Lempimaani EPCOTissa oli todennäköisesti Australia, jonka lammasvartaat olivat suussa sulavan hyviä. Lauantai-illalla vaihdoimme Disneyworldista Universalin Studioille Halloween Horror Nights-tapahtumaan. Pakko heti alkuun todeta, että oli todella jännittävä kokemus, mutta samanaikaisesti meillä oli hauskaa. Tapahtuma sisälsi huvipuistolaitteita, esityksiä, erilaisia kauhu-alueita sekä kauhutaloja. Kauhutalot perustuivat sekä elokuviin että olivat järjestäjien itse ideoimia. Kiersimme kauhutaloista viisi yhdeksästä ja näimme kaikki muut nähtävyydet, koska meillä oli jonojen ohittamisen oikeuttavat liput, muuten koko illan ja yön olisi saanut viettää jonoissa, koska tylsiinkin taloihin oli lähes kahden tunnin jonotusajat.
Sunnuntaina heräsin todella ”pirteänä” peräti viiden tunnin yöunien jälkeen, koska päätimme nähdä vielä yhden Disneyn puistoista, Animal Kingdomin. Disneyworld on huvipuistona kokemus, jota ei Suomesta löydy, suuri osa laitteista on huippumoderneja ja sisältävät 3D-teknologiaa ja tuntuu kuin olisit sisällä jossakin tunnetussa Disneyn elokuvassa. Animal Kingdomisssa tapasimme Disneyn hahmoja ja otimme heidän kanssaan kuvia ja kävimme muutamassa huvipuistolaitteessa, vaikka olimmekin jo melko väsyneitä.
Seuravalla viikolla maanatina koulussa alkoivat tryoutit koulun jalkapallojoukkuetta (eurooppalainen) varten. Pienen väärinymmärryksen (myönnettäköön, minun väärinymmärrykseni) jälkeen pääsin varsity-joukkueeseen (paras joukkue). Kouluni on voittanut piirin mestaruuden viimeiset kuusi kertaa putkeen, joten rima on melkoisen korkealla tänä vuonna. En todennäköisesti tule saamaan paljoa peliaikaa, valmentaja sanoi peluuttavansa ainakin tiukoissa otteluissa lähinnä senioreita (vuoden vanhempia) ja niitä ketkä ovat olleet joukkueessa ennenkin. Se ei sinänsä minua haittaa, koska en muutenkaan pääse kaikkiin peleihin, melko täydestä kalenteristani johtuen, mutta sainpahan kalenteriini vielä lisätäytettä.
Jotta ei olisi käynyt niin sanotusti aika pitkäksi, pidin esitelmän Suomesta Rotary-klubilleni, meni melko hyvin, vaikka oli sinänsä melko jännittävää puhua 50 ihmisen edessä englanniksi. Lokakuun viimeisen viikonlopun vietin vihdoin kotona, yrittäen palautua kertyneestä univelasta, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Lauantaina osallistuin kirkon järjestämille syysfestivaaleille, jossa pidin ongintakojua lapsille, josta sai karkkia Halloween-hengen mukaisesti. Lauantai-iltapäivällä seurasimme college-jalkapalloa (amerikkalaista), jossa oli todella iso peli, kun Florida Gators kohtasi Georgia Bulldogsit, floridalaisten harmiksi Georgia otti tyrmäysvoiton (42–7).
Lokakuun viimeinen päivä oli Halloween, jota odotin innolla, mutta loppujen lopuksi se ei ollut mitenkään henkeä salpaava kokemus. Paikalliset kertoivat, että Halloween on suositumpi maan pohjoisimmissa osissa, jossa sitä juhlitaan suuremmin, mutta silti Halloween oli täällä paljon Suomea suurempi tapahtuma. Vietimme Halloweenin kotona, katsoimme Halloween-elokuvia ja jaoimme karkkia asuinalueellamme kierteleville lapsille, joita oli varmaankin lähemmäs sata. Lisäksi kaiversin kurpitsa lyhdyn, mikä olikin itse asiassa paljon haastavampaa mitä olin odottanut.
Parhain terveisin,
Eero
 
ps. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne koti-Suomeen!