Hei,
Tänään alkoi vaihtovuoteni viimeinen viikko ja fiilikset ovat syvästi kaksijakoiset. Odotan jo innolla takaisin Suomeen palaamista ja perheeni sekä kavereideni tapaamista, mutta vasta hiljattain vasta ymmärsin, että minullahan tulee aivan kauhea ikävä host perhettäni ja kavereitani täällä. Minulla on ollut vuoteni aikana kaksi host perhettä, joista jälkimmäinen on ollut minulle erityisen läheinen ja minusta tuntuu kuin olisin oikeasti osa kyseistä perhettä, koska olen tavannut suuren osan sukulaisistakin ja kaikki ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan. Vaihtovuoden alussa en ymmärtänytkään, että vuoden aikana Fernandina Beachista tulisi minulle toinen koti.
Jaoin sydämeni pieniin palasiin vuoden aikana ja ripottelin ympäri maailmaa. On todella siistiä, kun on kavereita ympäri maailmaa, mutta samalla todella raastavaa, kun heitä ei voi nähdä aina halutessaan. Suomalaisten kavereiden kanssa tilanne oli toinen vuoden aikana, koska tiesin koko ajan, että olen palaamassa takaisin Suomeen ja näen heidät uudestaan. Vaihtareiden tapauksessa on todennäköisesti monta kaveria, joita en välttämättä näe enää koskaan uudestaan, vain aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. Suurinta tuskaa lievittää se, että monet parhaista vaihtarikavereistani asuvat Pohjoismaissa, mutta toisaalta jotkut ovat Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Amerikkalaisten kaverieni kohdalla tilanne ei ole yhtään sen helpompi, mutta olen varmasti tulossa takaisin Amerikkaan heitä moikkaamaan.
Yksi parhaista vaihtarikavereistani on kaikkia suomalaisuuden periaatteita loukaten ruotsalainen, joka asuu Tukholmassa, häntä tulen ainakin näkemään monesti. Lisäksi minulla on jo lennot varattuna Norjaan elo-syyskuun vaihteessa toista kaveriani tapaamaan. Näin välihuomiona haluan mainita, että tulin eilen kotiin Floridaan kahden viikon matkalta länsirannikolta, joten mahdolliset kirjoitusvirheet ja ajatusten sekavuus voidaan laittaa pienen väsymyksen ja tunteilun piikkiin.
Toukokuun loppupuoli oli koulussa melko kiireistä aikaa, koska meillä oli kaikissa aineissa loppukokeet ja esitelmiä ja ryhmätöitä. Suoritin kuitenkin koulun kunnialla melkein loppuun saakka, viimeiset pari päivää vietin Disneyworldissa, jonne tein päivämatkankin host siskoni kanssa toukokuussa. Olen saanut tämän vuoden aikana melkoisen yliannostuksen Disneya, sekä hyvässä että pahassa. Host siskoni myös valmistui high schoolista, minäkin olisin ikäni puolesta voinut teoriassa olla myös senior, mutta kouluni ei antanut minulle sitä mahdollisuutta vaihtarina, minkä jotkut vaihtarikavereistani saivat. Hieman se harmittaa, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole juurikaan väliä, koska ei tästä vuodesta muutenkaan saa kursseja Suomen lukiota varten kourallista enempää.
Toukokuun loppupuolella pidin myös loppuesitelmäni rotariklubilleni, mikä meni mielestäni paljon paremmin kuin esimerkiksi esitelmäni vuoden alussa. Kehitystä on siis tapahtunut niin kielen kuin esiintymistaitojen kanssa. Se on uusien kavereiden ja kokemusten ohella hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon vaihtovuosi on minulle antanut, vaikken kuitenkaan voi sanoa, että mikään olisi ilmaiseksi tullut. Olen joutunut poistumaan mukavuusalueeltani lukemattomia kertoja, mikä on muuttanut minua ihmisenä rohkeammaksi. Olen todella kiitollinen Rotary-järjestölle sekä tietysti omille vanhemmilleni tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta.
Koulu loppui täällä Suomea aikaisemmin (myös aikanaan alkoi aikasemmin, Florida on muita osavaltioita edellä), joten olen ollut kesälomalla jo melkein kuukauden ajan. Ensimmäiset varsinaiset lomapäiväni vietin tehden yhtään ei mitään. Kevääni oli todella kiireinen, joten ensimmäinen lomaviikko oli melko pitkälti omistettu takapihan uima-altaalla lekoilulle ja sekä netflixin että jäätelön yliannostukselle. Toisella lomaviikolla aloin enenevissä määrin viettää aikaa kavereiden kanssa niin rannalla kuin downtownissakin. Toisella lomaviikolla vietin paljon aikaa erityisesti host siskoni ja niiden amerikkalaisten kavereideni kanssa, joiden tiesin olevan poissa tullessani takaisin länsirannikolta. Monet ovat matkoilla, esim. host siskoni on tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa ja matkaa seuraavaksi FIjille ja osa on jo yliopistoista, koska suuri osa Floridan yliopistoista vaatii yhden kesälukukauden suorittamista ja yliopistoihin on normaalia helpompi päästä sisälle, jos sen suorittaa heti ensimmäisenä kesänä. Jälkimmäiset kaksi lomaviikko vietin muiden vaihtareiden kanssa matkalla länsirannikolla.
Lensimme ensin Phoenixiin, jossa emme kuitenkaan viettäneet yhtä päivää enempää, mikä olikin sinänsä ihan hyvä asia, koska sijainti keskellä aavikkoa nostaa lämpötilat melko korkeiksi. Kuumin lämpötila, minkä minä sain kokea, oli 45°C, joka on aivan liikaa varsinkin tällaiselle suomalaiselle. Phoenixista jatkoimme matkaa Grand Canyoniin. Liitän tähän sähköpostiin muutaman kuvan sieltä, mutta hienoudestaan huolimatta ne eivät tee kunniaa kyseiselle paikalle. Grand Canyonin komeutta ja kokoa ei voi käsittää muuten kuin käymällä paikan päällä. Se on todennäköisesti hienoin koskaan näkemäni luonnon muodostelma/ilmiö.
Seuraava pysähdyspaikka oli Las Vegas. ”What happens in las vegas stays in Las Vegas!” Las Vegas on paikka, johon haluan palata takaisin 21 täytettyäni, jolloin voisin kokeilla uhkapelaamista sen Mekassa.  Kaupunki on käytännössä viiden kilometrin mittainen katu keskellä-ei-mitään, minkä ainoa synnyinsyy oli mafian tarve muuttaa osittain pois itärannikolta. Las Vegasin kasinot ovat kooltaan käsittämättömän suuria ja kätkevät sisäänsä mitä erikoisempia ja suuruudenhulluja asioita. Esimerkiksi Venetian-kasinossa on Venetsia 2. kerroksessa, jossa pääsee jopa gondoli-veneretkelle kanaalissa gondolieerin laulaessa. Lisäksi Vegas-stripiltä löytyy niin Eiffelin torni, London Eye kuin New Yorkkikin.
Vegasin jälkeen vaihdoimme jälleen osavaltiota ja suuntasimme Californiaan, jossa ensimmäinen kohteemme oli Los Angeles. Odotukseni kyseisestä kaupungista olivat liian korkealla ja hieman petyin. Ihmiset ovat todella epäaitoja ja jopa hieman surullisia. Kaupunki on järkyttävän iso ja jakautunut ja jotenkin likainen ja hieman epämiellyttävä. Minulla oli kuitenkin hauskaa Universalin studioilla, Six Flags-huvipuistossa ja shoppailemassa Rodeo Drivella. Hollywood-kyltinkin näin, mutta se oli huomattavasti odottamaani pienempi, vaikka jo etukäteen tiesin, että se ei ole kovin iso.
Toinen kohteemme Californiassa oli Yosemiten kansallispuisto, jonka oli kerta kaikkisen upea jälleen kerran. Senkään luonnon loistoa ei voi kuvata sanoin eikä kuvin, se pitää nähdä itse paikan päällä. Menimme laskemaan pikku koskia kumiveneellä, joka oli erittäin hauskaa, vaikkakin melko haastavaa. Lisäksi uimme jääkylmässä vedessä, joka oli peräisin sulaneesta lumesta Sierran vuorilta.
Viimeinen pysähdyspaikkamme matkalla oli San Francisco, joka oli myös suosikkini. Jokaisena päivänä oli San Frassa täydellinen sää, ei pilven hattaraakaan taivaalla, mutta mereltä tuleva viileä tuuli tuntui ihanalta kuumien helteiden jälkeen. Vierailimme esim. Alcatrazin vankilassa, kävelimme Golden Gate-sillan ja kävimme raitiovaunuajelulla. San Fran ainoa huono puoli oli, että se oli viimeinen matkakohteemme. Hyvästien sanominen varsinkin parhaille ystävilleni oli erittäin vaikeaa, minkä seurauksena lentomatka takaisin Floridaankin tuntui ikuisuuden mittaiselta.
Viimeiselle viikolleni Yhdysvalloissa minulla ei ole ainakaan vielä mitään sen kummempia suunnitelmia. Tämän päivän (maanantai) olen lepäillyt, koska länsirannikon matkalla yöunet jäivät välillä melko lyhyiksi ja onnistuin saamaan itselleni pikkuflunssan (uiminen jääkylmässä vedessä oli täydellinen idea). Suunnitelmissa on kuitenkin ainakin tavata niitä kavereita, jotka ovat kotona sekä tavata tanskalainen ex-vaihtari, joka oli täällä vaihdossa pari vuotta takaperin ja on nyt tapaamassa entistä host-perhettään, jonka minäkin tunnen. Kotiin suuntaan sunnuntaina, jota toisaalta odota kuin kuuta nousevaa, mutta toisaalta pelon sekaisin tuntein. Suomen maaperälle astu maanantai iltapäivällä, jos ja toivottavasti kun kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Aurinkoisin terveisin,
Eero