Raisio-Jokilaakson Rotaryklubi
  • Etusivu
    • Rotary
  • Toiminta
    • Matkalippu tulevaisuuteen
    • Kuvat
    • Projektit
  • Kokousohjelma
  • Ajankohtaista
    • Blogi
  • Klubi
    • Jäsenet
    • Hallitus
    • Säännöt
  • Ota yhteyttä
  • Linkit

Eeron loppuvaihdon kuulumisia

17/9/2018

0 Comments

 

Hei,
Tänään alkoi vaihtovuoteni viimeinen viikko ja fiilikset ovat syvästi kaksijakoiset. Odotan jo innolla takaisin Suomeen palaamista ja perheeni sekä kavereideni tapaamista, mutta vasta hiljattain vasta ymmärsin, että minullahan tulee aivan kauhea ikävä host perhettäni ja kavereitani täällä. Minulla on ollut vuoteni aikana kaksi host perhettä, joista jälkimmäinen on ollut minulle erityisen läheinen ja minusta tuntuu kuin olisin oikeasti osa kyseistä perhettä, koska olen tavannut suuren osan sukulaisistakin ja kaikki ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan. Vaihtovuoden alussa en ymmärtänytkään, että vuoden aikana Fernandina Beachista tulisi minulle toinen koti.
Jaoin sydämeni pieniin palasiin vuoden aikana ja ripottelin ympäri maailmaa. On todella siistiä, kun on kavereita ympäri maailmaa, mutta samalla todella raastavaa, kun heitä ei voi nähdä aina halutessaan. Suomalaisten kavereiden kanssa tilanne oli toinen vuoden aikana, koska tiesin koko ajan, että olen palaamassa takaisin Suomeen ja näen heidät uudestaan. Vaihtareiden tapauksessa on todennäköisesti monta kaveria, joita en välttämättä näe enää koskaan uudestaan, vain aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. Suurinta tuskaa lievittää se, että monet parhaista vaihtarikavereistani asuvat Pohjoismaissa, mutta toisaalta jotkut ovat Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Amerikkalaisten kaverieni kohdalla tilanne ei ole yhtään sen helpompi, mutta olen varmasti tulossa takaisin Amerikkaan heitä moikkaamaan.
Yksi parhaista vaihtarikavereistani on kaikkia suomalaisuuden periaatteita loukaten ruotsalainen, joka asuu Tukholmassa, häntä tulen ainakin näkemään monesti. Lisäksi minulla on jo lennot varattuna Norjaan elo-syyskuun vaihteessa toista kaveriani tapaamaan. Näin välihuomiona haluan mainita, että tulin eilen kotiin Floridaan kahden viikon matkalta länsirannikolta, joten mahdolliset kirjoitusvirheet ja ajatusten sekavuus voidaan laittaa pienen väsymyksen ja tunteilun piikkiin.
Toukokuun loppupuoli oli koulussa melko kiireistä aikaa, koska meillä oli kaikissa aineissa loppukokeet ja esitelmiä ja ryhmätöitä. Suoritin kuitenkin koulun kunnialla melkein loppuun saakka, viimeiset pari päivää vietin Disneyworldissa, jonne tein päivämatkankin host siskoni kanssa toukokuussa. Olen saanut tämän vuoden aikana melkoisen yliannostuksen Disneya, sekä hyvässä että pahassa. Host siskoni myös valmistui high schoolista, minäkin olisin ikäni puolesta voinut teoriassa olla myös senior, mutta kouluni ei antanut minulle sitä mahdollisuutta vaihtarina, minkä jotkut vaihtarikavereistani saivat. Hieman se harmittaa, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole juurikaan väliä, koska ei tästä vuodesta muutenkaan saa kursseja Suomen lukiota varten kourallista enempää.
Toukokuun loppupuolella pidin myös loppuesitelmäni rotariklubilleni, mikä meni mielestäni paljon paremmin kuin esimerkiksi esitelmäni vuoden alussa. Kehitystä on siis tapahtunut niin kielen kuin esiintymistaitojen kanssa. Se on uusien kavereiden ja kokemusten ohella hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon vaihtovuosi on minulle antanut, vaikken kuitenkaan voi sanoa, että mikään olisi ilmaiseksi tullut. Olen joutunut poistumaan mukavuusalueeltani lukemattomia kertoja, mikä on muuttanut minua ihmisenä rohkeammaksi. Olen todella kiitollinen Rotary-järjestölle sekä tietysti omille vanhemmilleni tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta.
Koulu loppui täällä Suomea aikaisemmin (myös aikanaan alkoi aikasemmin, Florida on muita osavaltioita edellä), joten olen ollut kesälomalla jo melkein kuukauden ajan. Ensimmäiset varsinaiset lomapäiväni vietin tehden yhtään ei mitään. Kevääni oli todella kiireinen, joten ensimmäinen lomaviikko oli melko pitkälti omistettu takapihan uima-altaalla lekoilulle ja sekä netflixin että jäätelön yliannostukselle. Toisella lomaviikolla aloin enenevissä määrin viettää aikaa kavereiden kanssa niin rannalla kuin downtownissakin. Toisella lomaviikolla vietin paljon aikaa erityisesti host siskoni ja niiden amerikkalaisten kavereideni kanssa, joiden tiesin olevan poissa tullessani takaisin länsirannikolta. Monet ovat matkoilla, esim. host siskoni on tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa ja matkaa seuraavaksi FIjille ja osa on jo yliopistoista, koska suuri osa Floridan yliopistoista vaatii yhden kesälukukauden suorittamista ja yliopistoihin on normaalia helpompi päästä sisälle, jos sen suorittaa heti ensimmäisenä kesänä. Jälkimmäiset kaksi lomaviikko vietin muiden vaihtareiden kanssa matkalla länsirannikolla.
Lensimme ensin Phoenixiin, jossa emme kuitenkaan viettäneet yhtä päivää enempää, mikä olikin sinänsä ihan hyvä asia, koska sijainti keskellä aavikkoa nostaa lämpötilat melko korkeiksi. Kuumin lämpötila, minkä minä sain kokea, oli 45°C, joka on aivan liikaa varsinkin tällaiselle suomalaiselle. Phoenixista jatkoimme matkaa Grand Canyoniin. Liitän tähän sähköpostiin muutaman kuvan sieltä, mutta hienoudestaan huolimatta ne eivät tee kunniaa kyseiselle paikalle. Grand Canyonin komeutta ja kokoa ei voi käsittää muuten kuin käymällä paikan päällä. Se on todennäköisesti hienoin koskaan näkemäni luonnon muodostelma/ilmiö.
Seuraava pysähdyspaikka oli Las Vegas. ”What happens in las vegas stays in Las Vegas!” Las Vegas on paikka, johon haluan palata takaisin 21 täytettyäni, jolloin voisin kokeilla uhkapelaamista sen Mekassa.  Kaupunki on käytännössä viiden kilometrin mittainen katu keskellä-ei-mitään, minkä ainoa synnyinsyy oli mafian tarve muuttaa osittain pois itärannikolta. Las Vegasin kasinot ovat kooltaan käsittämättömän suuria ja kätkevät sisäänsä mitä erikoisempia ja suuruudenhulluja asioita. Esimerkiksi Venetian-kasinossa on Venetsia 2. kerroksessa, jossa pääsee jopa gondoli-veneretkelle kanaalissa gondolieerin laulaessa. Lisäksi Vegas-stripiltä löytyy niin Eiffelin torni, London Eye kuin New Yorkkikin.
Vegasin jälkeen vaihdoimme jälleen osavaltiota ja suuntasimme Californiaan, jossa ensimmäinen kohteemme oli Los Angeles. Odotukseni kyseisestä kaupungista olivat liian korkealla ja hieman petyin. Ihmiset ovat todella epäaitoja ja jopa hieman surullisia. Kaupunki on järkyttävän iso ja jakautunut ja jotenkin likainen ja hieman epämiellyttävä. Minulla oli kuitenkin hauskaa Universalin studioilla, Six Flags-huvipuistossa ja shoppailemassa Rodeo Drivella. Hollywood-kyltinkin näin, mutta se oli huomattavasti odottamaani pienempi, vaikka jo etukäteen tiesin, että se ei ole kovin iso.
Toinen kohteemme Californiassa oli Yosemiten kansallispuisto, jonka oli kerta kaikkisen upea jälleen kerran. Senkään luonnon loistoa ei voi kuvata sanoin eikä kuvin, se pitää nähdä itse paikan päällä. Menimme laskemaan pikku koskia kumiveneellä, joka oli erittäin hauskaa, vaikkakin melko haastavaa. Lisäksi uimme jääkylmässä vedessä, joka oli peräisin sulaneesta lumesta Sierran vuorilta.
Viimeinen pysähdyspaikkamme matkalla oli San Francisco, joka oli myös suosikkini. Jokaisena päivänä oli San Frassa täydellinen sää, ei pilven hattaraakaan taivaalla, mutta mereltä tuleva viileä tuuli tuntui ihanalta kuumien helteiden jälkeen. Vierailimme esim. Alcatrazin vankilassa, kävelimme Golden Gate-sillan ja kävimme raitiovaunuajelulla. San Fran ainoa huono puoli oli, että se oli viimeinen matkakohteemme. Hyvästien sanominen varsinkin parhaille ystävilleni oli erittäin vaikeaa, minkä seurauksena lentomatka takaisin Floridaankin tuntui ikuisuuden mittaiselta.
Viimeiselle viikolleni Yhdysvalloissa minulla ei ole ainakaan vielä mitään sen kummempia suunnitelmia. Tämän päivän (maanantai) olen lepäillyt, koska länsirannikon matkalla yöunet jäivät välillä melko lyhyiksi ja onnistuin saamaan itselleni pikkuflunssan (uiminen jääkylmässä vedessä oli täydellinen idea). Suunnitelmissa on kuitenkin ainakin tavata niitä kavereita, jotka ovat kotona sekä tavata tanskalainen ex-vaihtari, joka oli täällä vaihdossa pari vuotta takaperin ja on nyt tapaamassa entistä host-perhettään, jonka minäkin tunnen. Kotiin suuntaan sunnuntaina, jota toisaalta odota kuin kuuta nousevaa, mutta toisaalta pelon sekaisin tuntein. Suomen maaperälle astu maanantai iltapäivällä, jos ja toivottavasti kun kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Aurinkoisin terveisin,
Eero

0 Comments

Eeron kuulumisia lokakuulta

13/11/2017

0 Comments

 
Hei,
Olen nyt viettänyt Floridan auringon alla kolmisen kuukautta, mutta en vieläkään ole kyllästynyt lämpöön, vaan oikeastaan päinvastoin. Kun muutaman päivän ajaksi ilma viileni alle 20 asteeseen Celsiusta, oikein pelästyin, että nytkö se talvi tulee tännekin, mutta niin ei onneksi vielä päässyt tapahtumaan. Lokakuu oli minulla melko kiireinen kuukausi, esimerkiksi vietin lokakuun neljästä viikonlopusta peräti yhden kotona, kolme muuta olin jossakin muualla. Koulu on edelleen mielestäni helppoa ja sujuu hyvin, vaikkakin työmäärä tuntuu kasvavan koko ajan. Koulun ensimmäinen neljännes on ohi ja saavutin suoran A-linjan todistukseeni (paras mahdollinen). Koulusta on alkanut tulla läksyjä ihan eri tavalla kuin alkulukukaudesta, niihin saa käytettyä helposti parikin tuntia päivässä. Kokeita täällä on useammin kuin Suomessa, jokaisesta aineesta on koe kerran viikossa tai kahdessa. Kaikissa muissa aineissa kokeet ovat melko helppoja, mutta pianonsoiton ja englannin kokeita varten täytyy harjoitella kunnolla.
Vietin lokakuun ensimmäisen viikonlopun St. Augustinessa piirini muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Viikonloppu oli ahdettu täyteen ohjelmaan, mutta oli todella mukavaa olla muiden vaihtareiden kanssa. Vierailimme kaikissa tärkeimmissä paikallisissa nähtävyyksissä ja vietimme aikaa yhdessä. Lisäksi Rotary-hengen mukaisesti teimme jotakin hyvää yhteisölle ja järjestimme siivoustapahtuman rannalla.
En normaalisti vietä aikaani muiden vaihtareiden kanssa yhteisten kokoontumisten lisäksi, koska lähimmät asuvat lähes tunnin ajomatkan päässä (olen aivan piirini pohjoisimmassa kolkassa). Se on sinänsä hyvä asia, koska sen seurauksena minun on ”pakko” olla amerikkalaisten kanssa ja sitä kautta sulautua kulttuuriin. Toisaalta olisi mukava viettää aikaa muiden vaihtareidenkin kanssa, mutta näenhän minä heitä yleensä ainakin kerran kuukaudessa.
Toisena viikonloppuna hostäitini lehti Pensacolaan lentokouluun (laivaston järjestämä simulaattoritapahtuma), olisin itsekin halunnut mennä, mutta en valitettavasti voinut, koska vaatimuksena oli täysi-ikäisyys sekä Yhdysvaltain kansalaisuus. Vietin viikonlopun ja seuraavan viikon alun yhden Rotary-klubiini kuuluvan miehen perheen luona. Hänellä on minua vuotta nuorempi poika, jonka kanssa vietimme viikonlopun pelaten XBOXilla, uiden ja koripalloa pelaillen.
Seuraavalla viikolla yksi kaverini, Kendall, kysyi, että haluaisinko lähteä tulevana viikonloppuna hänen ja hänen äitinsä ja isänsä kanssa Halloween Horror Nights-tapahtumaan. He tulevat todennäköisesti olemaan kolmas isäntäperheeni, mutta odottavat edelleen jonkinnäköisen Yhdysvaltain ulkoministeriön testin tuloksien tuloa (täällä suuri osa asioista sisältää Suomeakin enemmän byrokratiaa). Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella mukava, olimme Orlandossa perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina suuntasimme Orlandoon heti koulun jälkeen ja menimme Disneyworldin Magical Kingdomin Mikki Hiiren Ei-Niin-Pelottava Halloween-tapahtumaan. Disneyworld on juuri sitä mitä he mainoslauseissaan mainostavat: ”Paikka, jossa unelmat muuttuvat todellisuudeksi.”
Lauantaina vietimme aamu- ja iltapäivän EPCOT-puistossa ruoka- ja viinifestivaaleilla, jossa oli mahdollista ostaa ruokia ja tavaroita ympäri maailmaa, löysin jopa jotain suomalaista, sillä Norjan paviljongissa oli Fazerin sinistä suklaata, mutta hinta oli reilu kymmenen euroa, joten jätin suosiolla ostamatta.  Lempimaani EPCOTissa oli todennäköisesti Australia, jonka lammasvartaat olivat suussa sulavan hyviä. Lauantai-illalla vaihdoimme Disneyworldista Universalin Studioille Halloween Horror Nights-tapahtumaan. Pakko heti alkuun todeta, että oli todella jännittävä kokemus, mutta samanaikaisesti meillä oli hauskaa. Tapahtuma sisälsi huvipuistolaitteita, esityksiä, erilaisia kauhu-alueita sekä kauhutaloja. Kauhutalot perustuivat sekä elokuviin että olivat järjestäjien itse ideoimia. Kiersimme kauhutaloista viisi yhdeksästä ja näimme kaikki muut nähtävyydet, koska meillä oli jonojen ohittamisen oikeuttavat liput, muuten koko illan ja yön olisi saanut viettää jonoissa, koska tylsiinkin taloihin oli lähes kahden tunnin jonotusajat.
Sunnuntaina heräsin todella ”pirteänä” peräti viiden tunnin yöunien jälkeen, koska päätimme nähdä vielä yhden Disneyn puistoista, Animal Kingdomin. Disneyworld on huvipuistona kokemus, jota ei Suomesta löydy, suuri osa laitteista on huippumoderneja ja sisältävät 3D-teknologiaa ja tuntuu kuin olisit sisällä jossakin tunnetussa Disneyn elokuvassa. Animal Kingdomisssa tapasimme Disneyn hahmoja ja otimme heidän kanssaan kuvia ja kävimme muutamassa huvipuistolaitteessa, vaikka olimmekin jo melko väsyneitä.
Seuravalla viikolla maanatina koulussa alkoivat tryoutit koulun jalkapallojoukkuetta (eurooppalainen) varten. Pienen väärinymmärryksen (myönnettäköön, minun väärinymmärrykseni) jälkeen pääsin varsity-joukkueeseen (paras joukkue). Kouluni on voittanut piirin mestaruuden viimeiset kuusi kertaa putkeen, joten rima on melkoisen korkealla tänä vuonna. En todennäköisesti tule saamaan paljoa peliaikaa, valmentaja sanoi peluuttavansa ainakin tiukoissa otteluissa lähinnä senioreita (vuoden vanhempia) ja niitä ketkä ovat olleet joukkueessa ennenkin. Se ei sinänsä minua haittaa, koska en muutenkaan pääse kaikkiin peleihin, melko täydestä kalenteristani johtuen, mutta sainpahan kalenteriini vielä lisätäytettä.
Jotta ei olisi käynyt niin sanotusti aika pitkäksi, pidin esitelmän Suomesta Rotary-klubilleni, meni melko hyvin, vaikka oli sinänsä melko jännittävää puhua 50 ihmisen edessä englanniksi. Lokakuun viimeisen viikonlopun vietin vihdoin kotona, yrittäen palautua kertyneestä univelasta, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Lauantaina osallistuin kirkon järjestämille syysfestivaaleille, jossa pidin ongintakojua lapsille, josta sai karkkia Halloween-hengen mukaisesti. Lauantai-iltapäivällä seurasimme college-jalkapalloa (amerikkalaista), jossa oli todella iso peli, kun Florida Gators kohtasi Georgia Bulldogsit, floridalaisten harmiksi Georgia otti tyrmäysvoiton (42–7).
Lokakuun viimeinen päivä oli Halloween, jota odotin innolla, mutta loppujen lopuksi se ei ollut mitenkään henkeä salpaava kokemus. Paikalliset kertoivat, että Halloween on suositumpi maan pohjoisimmissa osissa, jossa sitä juhlitaan suuremmin, mutta silti Halloween oli täällä paljon Suomea suurempi tapahtuma. Vietimme Halloweenin kotona, katsoimme Halloween-elokuvia ja jaoimme karkkia asuinalueellamme kierteleville lapsille, joita oli varmaankin lähemmäs sata. Lisäksi kaiversin kurpitsa lyhdyn, mikä olikin itse asiassa paljon haastavampaa mitä olin odottanut.
Parhain terveisin,
Eero
 
ps. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne koti-Suomeen!
0 Comments

Vaihto-oppilas Eeron kuulumisia

2/9/2017

0 Comments

 
Hei,
 
Aika kuluu täällä niin nopeasti, että tajusin olleeni täällä jo kuukauden päivät, vaikka tuntuu, että vasta tulin. Koulussa olen ollut vähän reilut kolme viikkoa ja onhan se melko helppoa suomalaiseen lukioon verrattuna. Tunnit ovat joka päivä samat, mutta niiden pituus vaihtelee, keskiviikko on tunnin muita lyhyempi ja joskus on ryhmänohjausta, joka lyhentää muita tunteja. Normipäivät alkavat 8.50, joka on mukavan myöhään, koska saa nukkua tunnin pidempään kuin Suomessa. Normipäivät päättyvät 15.35, mutta sen jälkeen odottavat läksyt, joita täällä saa joistakin aineista (englanti ja matematiikka) melko runsaasti.
 
Minulla on päivittäin kuutta eri oppiainetta: pianonsoittoa, englantia, tietotekniikkaa, Yhdysvaltain historiaa, liikuntaa ja matematiikkaa. Pianonsoitto on minulle totaalisen uutta, mutta kyllä se ainakin toistaiseksi on sujunut hyvin. Englanti on välillä hieman haastavaa, mutta niin se on paikallisillekin. Tietotekniikka sisältää kymmensormijärjestelmän käyttöä ja koodausta, mutta pääpainotus on Photoshopin käytössä. Yhdysvaltain historia on ainakin toistaiseksi lempioppiaineeni ja se tuntuu siksi melko helpolta, vaikkei minulla varsinaisesti ole ollenkaan aikaisempaa tietoa käsiteltävistä asioista. Liikunta on erilaisten pelien pelaamista, toistaiseksi olemme olleet sisällä (ulkona liian kuuma) ja pelaanneet mm. koripalloa, lentopalloa ja sulkapalloa yms. Matematiikassa olen tähän asti tiennyt lähes kaiken, mutta tarkoitukseni onkin ylläpitää matematiikkaa, ei varsinaisesti oppia uusia asioita siihen liittyen, lisäksi matematiikan opetus tuntuu täällä jotenkin monimutkaiselta verrattuna Suomeen, en tiedä miksi.
 
Olen liittymässä koulun Interact-klubiin, mutta osa liittymislomakkeista (7 sivua) on vielä kesken. Lisäksi yritän liittyä koulun jalkapallo (eurooppalainen) joukkueeseen, vaikken sitä Suomessa ole muutamaan vuoteen pelannutkaan, liittyminen sisältää yli kymmenen sivua paperitöitä ja sitten vielä lääkärintarkastus ja vasta sitten voi osallistua try-outteihin. 
 
Koulun ulkopuolellakin olen ollut melko kiireinen suurimman osan ajasta. Hostäitini on todella mukava ja järjestää jatkuvasti illanistujaisia ja on esitellyt minut varmasti parille sadalle henkilölle, nimet tosin menevät suurimmaksi osaksi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kasvot jäävät muistiin. Ensimmäisellä viikolla kävin Ichetucknee-nimisessä joessa uimassa lillumassa uimarenkailla ja katsomassa kilpikonnia.
 
Toisena täällä viettämänäni viikonloppuna suuntasimme orientaatioon lähelle Orlandoa, missä tapasin kaikki Floridassa olevat vaihto-oppilaat. Toisen kerran tapasin muutamia vaihto-oppilaita, kun suuntasimme hostäitini kanssa Italiaan lähtevän vaihto-oppilaan läksiäisjuhliin. Toiset vaihto-oppilaat ovat mukavia, mutta kaikki asuvat vähintään kolmen vartin ajomatkan päässä täältä, joten olen viettänyt aikaani amerikkalaisten kanssa.
 
Täällä oli viime viikolla auringonpimennys, mutta emme valitettavasti nähneet sitä. Ajoimme varta vasten pohjoiseen nähdäksemme täydellisen auringonpimennyksen, mutta yllättäen alkoi sataa kaatamalla ja oli viikon ainoa sadepäivä, jonka seurauksena emme nähneet aurinkoa pilvien takaa. Rehellisesti sanottuna se kyllä vähän harmittaa, mutta seuraava täydellinen auringonpimennyshän on Texasissa 2024, joten hyvä syy matkustaa USAan silloin.
 
Olen ilmoittautunut kaikille mahdollisille matkoille, joita vuoden aikana järjestetään. Rotary järjestää ja kustantaa matkat Orlandon Disneyworldiin ja Key Westin lähellä olevalle meribiologialeirille. Omakustantanteisesti tulen osallistumaan kaikille kolmelle mahdolliselle matkalle, yksi vie minut Havaijille, yksi New Yorkiin, Philadelphiaan ja Washigtoniin ja kolmas länsirannikon kaupunkeja ja luonnonpuistoja katsomaan.
 
Olen saanut täällä uusia ystäviä, sekä muita vaihtareita että paikallisia. Koulun lounastunnillakaan ei ole vaikea löytää seuraa, vaan olen löytänyt neljä mukavaa pöytäseuruetta. Pinssejäkin on kertynyt jo jonkin verran, vaikken kaikkia ole vielä takkiin kiinnittänyt.
 
 
Terveiset lämpimästä,
Eero
Picture
Picture
Picture
Picture
Picture
0 Comments

    Kirjoittaja

    Eero Lehtinen, vaihto-oppilaamme Floridassa

    Arkisto

    September 2018
    January 2018
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    June 2016
    May 2016

    Luokitus

    All
    Vaihto Oppilas
    Vaihto-oppilas
    Vanhusten Projektit

    RSS Feed

Powered by Create your own unique website with customizable templates.
  • Etusivu
    • Rotary
  • Toiminta
    • Matkalippu tulevaisuuteen
    • Kuvat
    • Projektit
  • Kokousohjelma
  • Ajankohtaista
    • Blogi
  • Klubi
    • Jäsenet
    • Hallitus
    • Säännöt
  • Ota yhteyttä
  • Linkit